Nimi: Azallac (kutsuen; Azza)
Ikä: 3½
Laji: susi
Skp: naaras
Lauma: Edera, alfan tytär
Lahko: Ei kuulu, ei kiinnostunut







Vahva ja sopusuhtainen susinaaras on ensivaikutelma Azallacista. Se ei erotu koollaan suuntaan eikä toiseen, vaan kulkee siinä susien keskikastissa. Sen turkki on tiheää, mutta ei kovinkaan mittavaa. Etujaloissaan naaraalla on metallisuojukset, joista kumpaisestakin lähtee kolme terää taakse hieman alaviistoon. Suojuksissa on kolot, joissa säilööntyy kaksi hyväkuntoista heittoveistä. Molemmista veitsistä lähtee vaaleansiniset nauhat, mutta teriltään ne ovat poikkeavat. Toinen on sahalaitainen ja toinen suoralaitainen. Sahalaitaista Azallac säilyttää oikealla puolella.

Suden 'päävärinä' on lämmin vaaleanruskea. Päässä kulkee valkoinen maski ja korvat ovat mustat valkoisilla sisustoilla. Päälaelta säkään kulkee kankeaa karvaa oleva sininen harjas, joka kärjistään vaihtuu väriltään mustaksi. Selkää ja lapoja päällystää valkoinen väritys ja lavan/olkavarren tienoilla on Susiklaanissa laajemminkin esiintyvät siniset raidat, kaksi molemmin puolin. Varpaat ovat myöskin siniset. Valkoisen selkämyksen alla lähtee musta alue takamukseen ja hännänkärki on musta.


Melko välinpitämättömän näköisenä susi käännähti katsomaan harmaata koiraa. Keltaiset, vinot silmät mittailivat nopeasti koiran. Azallac uskoi voittavansa toisen helposti.
"Oletko laumalaisia?" naaras kysäisi viileästi, pidellen yhä sinistä käpäläänsä saaliin päällä. Joskus toiste tuo alfan tytär olisi voinut suutahtaa pahemminkin ja lähteä vetoamaan ties mihin korkean aseman oikeuksiin, mutta sen elämän hyvät olot pitivät Azallacin yhä iloisen lennokkaalla tuulella. Se iloitsi nappiosumastaan, iloitsi loistavasta elämäntilastaan ja terveydestään.


Azallac on vahvatahtoinen ja hyvin laumahenkinen susinaaras. Alfa Roin tyttärenä se on saanut tarkan kasvatuksen ja on vannoutunut pysymään vanhempiensa osoittamalla tiellä. Ederan kunnia ja kurinalaisuus ovat Azallacin kiintopisteinä ja sen ajatusmaailmakin pyörii lähinnä laumansa ja kartanon kimpussa. Ederan aluerajoista susi on huomattavankin tarkka ja suhtautuu hyvin nihkeästi kaikkiin vieraslaumalaisiin alueillaan. Pahalla päällä ollessaan susi todellakin on pahalla päällä ja silloin sen saavat kuulla myös Ederan jäsenetkin. Pääsääntöisesti Azallac kuitenkin koettaa olla sävyisä laumalaisille, vaikka suvusta periytynyt viha koirasusia ja koiria kohtaan rajoittaa toisinaan tällaistakin kanssakäyntiä. Andriaana on kuitenkin melkoisen koiravaltainen paikka joten Azallackin on joutunut nöyrtymään pahimman ällötyksen edessä ja käyttäytyy koiransukuisia kohtaan lähinnä astetta viileämmin ja muodollisemmin.

Kaikesta laumahenkisyydestään huolimatta susi on erittäin itsekeskeinen ja tarkkana aina omista eduistaan ja vaikutelmastaan. Vaatiessaan muilta melkoisesti Azallac itsekin pyrkii täyttämään rankat kriteerinsä. Naaraan arvostamia ominaisuuksia ovat reipashenkisyys, rehellisyys, viisaus ja suorapuheisuus. Kuitenkin se aina haluaa myös tehdä selväksi oman sijaintinsa Ederan hierarkiassa ja odottaa muiden käyttäytyvän sen mukaisesti.
Kuten arvata saattaa, tällainen käytös aiheuttanee toisinaan konflikteja. Azallac ei ole mikään toistaitoinen koheltaja taistelutilanteissakaan joten väkivaltaa naaras ei kavahda. Se osaa kiitettävästi kamppailla niin heittoveitsillään kuin ihan lähirepimismeiningissäkin. Vastustajan kohdatessaan Azallac yllättävästi on melkoisen haka arvioimaan omat taitonsa toiseen verrattuna ja käyttää järkeään nopeaa tahtia.

Väkivaltaa ei Azallac tästä huolimatta pidä ensisijaisena keinona ellei toinen sitten satu keljuttamaan tai kuvottamaan Azallacia pahan kerran. Naaras on hyvä keskustelemaan asioista, vaikkakin hivenen vähätunteinen ja yksinkertainen. Sillä kyllä on puoliso ja pentuja ja muutenkin vankka, edes osittain lämminhenkinenkin suku takanaan, mutta silti Azallac on melko karu tunnepuoliskoltaan. Sen kanssa ei ole erityisen helppoa syvemmin tutustua ja Azallac on hyvinkin pitkään muodollinen ja kankea tapaamisissa. Ei silti mahdoton tehtävä, mutta se on kärsivällisyyttä ja erityistä luonnetta jo vaativa prosessi ystävystyä Azzan kanssa. Azallac itsekin tiedostaa omaavansa vähän todellisia ystäviä vaikka muutoin vilkkaana ja sosiaalisena Ederan alueella liikuskelijana tapaakin paljon väkeä. Se ei kuitenkaan osaa tehdä ongelmalleen mitään vaan antaa asian olla ja jatkaa omaa nokka pystyssä -kävelyään.

Lahkolaisista tai muistakaan uskontokunnista Azallac ei ole kiinnostunut. Itse se ei kuitenkaan usko mihinkään ylempiin voimiin vaan lähinnä siihen minkä näkee, Azza on vahvasti jalkansa maassa pitävää sorttia. Myöskään lähimpiä perheenjäseniään, omia pentujaan, se ei mielellään tällaisissa riveissä näkisi. Perhettään Azallac pitää arvossa ja todella rakastaa, vaikka äitinä toistaa myös kunnianhimoista ja suhteellisen vaativaa käyttäytymismalliaan. Zephyriäkään kohtaan tunteet eivät ole päässeet kylmenemään, vaikka kaksikko on tuntenut huomattavan pitkän osan naaraan elämästä. Parisuhteessaan Azallac on uskollinen eikä osoita minkäänlaista flirttiä tai vastaa flirttiin kenenkään ulkopuolisen kanssa.


Alfan pentue iloinen kasvoi Ederan kartanolla tarkassa valvonnassa ja koulutuksessa. Erään kerran pikku Azza kyllä pahoitti mielensä Kullalle ja karkasi pihalle, tavaten sieltä Zephyr-nimisen vieraan susiuroksen. Karkureissusta läksytykset kyllä tulivat, mutta ei Azallacin seikkailunhalu siitä laantunut. Kun viimein täysi vapaus oli luvattu, naaras talsi heti ensinnä aivan saaren pohjoiskärkeen afuelilaisen kanssa vuorta kiipeämään. Ylpeäksi Azallac tunsi nyt itsensä kun se saattoi sanoa tuntevansa saaren kärjestä kärkeen ja tyytyväisin mielin palasi johdon tytär takaisin omille kotiseuduilleen opettelemaan ja osaamaan lisää elämästä ja kehittymään kohti tulevaa aikuisuutta. Pentuajalta tutun Zephyrin se näki uudelleen lauman pienimuotoisessa tapaamisessa eikä oikeastaan osannut enää yllättyä siirappisuisen uroksen löytämisestä kylästä. Kylän eräästä hienosta pytingistä he sitten onnistuivat avaamaan lukostaan varsinaisen aarrearkun. Azallac löysi sieltä hyväkuntoiset metalliset suojuksensa ja päätyi valitsemaan aseekseen heittoveitset, kun oli heittoveitsieksperttikin niin oivasti siinä vierellä. Uuden opettajansa ja aseistuksensa kanssa he aloittivat kuukausien yhteisen työskentelyn. Azallac oppi arvostamaan Zephyriä kaikin tavoin ja vietti tuon kanssa jo enemmän aikaa kuin oman perheensä. Ja oppi tietenkin heittelemään veitsiä.
Näytön paikka opintojen päätteeksi järjestettiin Ederan metsässä ja Azallac todisti taitonsa tappamalla haukan. Tämän riemukkaan päätöksen jälkimainingeissa tapahtui Azallacin ja Zephyrin välillä jo paljon muutakin kuin opettajan ja oppilaan tavanomaista eloa. He sopivat uuden suhteen nimittämällä itsensä kumppaneiksi.

Myrskyjen jumiutuessa pitkäksi aikaa riepomaan saarta sattui Azallacille ikävä onnettomuus sen jäädessä kaatuvan puun alle. Puun alta ja saartavalta metsäpalolta Graphite, lauman entinen upseeri, pelasti Azallacin. Naaras purki kiukun omasta typeryydestään täysin Graphiteen, haukkuen tuota minkä kerkesi ja tulehduttaen nopeasti heidän välinsä. Puun alle jääminen rampautti naaraan takajalat joksikin aikaa ja Azallac eli pitkän aikaa kartanolle varsin täyshoitoisesti. Tukea se sai Zephyriltä, jonka kanssa välit tuntuivat yhä varsin lämpimiltä, elleivät jopa vahvistuneet monta pykälää. He ilmoittivatkin suhteestaan Azallacin vanhemmille.

Azallacin parantumisen loppuvaiheissa lauma piti tapaamisen, jossa Azzan siskon Irianin upseeriuden julkistamisen vietettiin Azallacin ja Zephyrin hääseremoniaa. Parille tämä virallistaminen takasi rauhaisan julkisen yhteiselon ja vakautta.
Naaras oli jo lähes parantunut onnettomuudestaan, kun tajusi jotain muutakin tapahtuvan kehossaan. Jonkin ajan itsetutkiskelun jälkeen susi varmistui olevansa tiineenä. Epävarmana, mutta pää pystyssä käyskenteli Azallac tapaamaan Zephyriä niityn hiljaisuuteen ja kertoi uutisen. Vastaanotto ei ollut unelmien mukainen ja susi huomasi jääneensä yksin. Takajalkojensa heikkouden vuoksi ei Azzalla ollut paljoakaan muita vaihtoehtoja kuin palata kartanolle ja alkaa luoda pohjaa pelottavan tuntuista tulevaa varten ilman Zephyrin tukea.

Harmaa uros palasikin aikanaan takaisin sukunsa jo asiasta tiedottaneen ja oman ajatusmaailmansa jokseenkin selvittäneen Azallacin luokse. Azallac synnytti viisi hyvinvoivaa, vahvaa pentua; naaraat Fleshey ja Serafi sekä urokset Keefe, Rayen ja Zenith. He saivat laajan sukunsa tuen kasvulleen ja arvonsa tuntevan johtosuvun mukaisen koulutuksen.




Sisaret: Deana, Kulta, Shala, Irian, Kerwan, Hallayö
Vanhemmat: Grace, Roi
Puoliso: Zephyr
Pennut: Fleshey, Keefe, Rayen, Serafi, Zenith






Muilta:






Huominen on aina tulevaisuutta - Zephyr&pennut, Mikaru, Pihka, Reiketsukan 25.3.-->
Kun on nälkä - Weimarial 25.12.2009-28.2.2010
Ensituntuma - Zephyr&pennut 1.1.-21.3.2010
Aseenkantolupa viidelle - Zephyr&pennut 7.11.-18.12.2009
Ongelmia paratiisissa - Zephyr 15.9.-23.10.2009
YP Kartano, Edera (häät) 27.-28.6.2009
Vuodeosasto 1A - Cayden, Zephyr 17.6.-9.10.2009
Roskankuljetus pelaa - Graphite 11.6.-13.9.2009
K18 Loppukokeen aika - Zephyr 3.12.2008-25.3.2009
Länsituulen kutsu - Zephyr 3.7.-12.10.2008
Lumisten vuorten uumenissa - Samanda Cu 27.2.-17.5.2008
YP Kartanon asukit 8.-9.3.2008
Me viattomat - Zephyr, Roi 12.1.-24.1.2008
Uusi sukupolvi - Roi, Ace, Grace, sisaret 1.1.-28.1.2008



Susiklaanin tällä pentueella startattiin 31.12.2007
Pelipaikka: Andriaana
Tekstit, hahmo, ulkoasu, kuvat©Tucci
katsuska[at]hotmail.com
Fanartit©Piirtäjänsä

etusivu |roinat | Andriaana