Tucin-

Nimi: Lovrenc (kutsuen; Lov)
Ikä: 2
Laji: koirasusi, 50% faaraokoira / 25% susi
Skp: uros
Lauma: Carmis Puolikuu
Lahko: ei kuulu, vastustaa

Profiilikuvat:

Uros ei kenties ole tyypillisen puolikuulaisen näköinen, mutta silti nopeasti sellaiseksi tunnistettavissa tunnusmerkkinsä perusteella. Lovrenc on valtaisan kokoinen korkeudeltaan, rakenteellisesti muistuttaen lähinnä jumbokokoista faaraokoiraa, perien näin äitinsä suvusta massavuuden ja isältään muut ulkoiset tekijät. Turkki on hivenen faaraokoirien turkkia pidempää ja lihaksistoltaan uros on massavampi. Korvat ovat pystyt, faaraokoirien muhkeankokoiset lätyskät ja ne helottavat yleensä selkeästi punertavina uroksen vaaleasta profiilista. Ne myös leimahtavat punaisiksi punastusmiseffektinä, kuten käy uroksen kirsunseudullekin.

Otsallaan sillä on puolikuukuvio, ruskea sellainen. Silmät ovat harmaat ja koirien mallia, susien ominaisuuksia ei Lovrencesta pystykään erottamaan. Kirsu puolestaan on ruskea, melko vaalea sävyltään. Uroksen huulien, silmäluomien jne. pigmentti on hieman faaraokoirien tyypillistä tummempaa, rusehtavaa. Uroksen kynnet ovat vaaleat.
Lovrencen pääväritys on tasainen keltainen. Sen tassut, vatsanalus, rinta, kaula ja kuono ovat vaaleampaa keltaista. Värien raja ei terävä ole, vaan ne vaihtuvat tasaisesti liukumalla. Hännänpää on puhtaanvalkoinen. Lovrencen hännässä karva on hivenen pidempää ja se on pitkähkö, piiskamainen.

""Mun vakaumukseni on lahdata sun kaverisi", keltainen uros totesi varsin pirteään sävyyn. Eipä se tosiaan kauhean syvällisesti näitä asioita koskaan kelaillutkaan, syvimmät katkeruudet ja janoisimmat kostonhimot kuuluivat hieman toisiin osiin sukua. "Tartuttaisi sulle matonsa niin sitten voisin tehdä sulle saman!" Lovrenc usutteli innoissaan. "

Lovrenc on perinyt paljolti vanhempiensa luonteenpiirteitä, mutta tekee kyllä nopeasti selväksi omalaatuiset piirteensä. Sitä ei voi sanoa vetäytyväksi ja hiljaiseksi yksilöksi, eikä tasaiseksikaan sen puoleen. Lovrenc on huumorintajuinen ja varsin räiskyvä persoona. Sanoiltaan ja puhetyyliltään uros ei ole erityisen hienotunteinen ja tiedostaa sen itsekin. Se tykkää toisten ärsyttämisestä aivan yhtä paljon kuin viihdyttämisestäkin, riippuen vastaantulevan naamataulusta. Lovrenc tiedostaa myös olevansa kookas ja vahva, millä se jaksaa rehennellä ja esittää kovaakin jehua. Uros valehtelee, kärjistää asioita ja juoruaa miten sitä itseään huvittaa. Lähinnä sukulaisilleen se pitää velvollisuutenaan olla väleissä ja luotettava.

Lovrencesta on mukava kerskailla ja olla se joka johtaa puhetta. Uroksella on kieltämättä melkoisen isot luulot itsestään ja se suorastaan koettaa esittää 'kovaa naamaa'. Kuunteleminen ja aito myötätunto ovat hivenen heikonlaisia osa-alueita Lovrencelle. Kuuntelukyky riippuu lähinnä sen mielialasta, uros on hivenen ADHD-tapaus; koko ajan liikkeessä, niin suultaan, keholtaan kuin ajatuksiltaankin ja muuttuu nopeasti hyvinkin kärsimättömäksi. Sitä suorastaan ärsyttää hiljaiset tuppisuut. Jotkut saattavatkin kokea koirasuden hyökkääväksi luonteeltaan. Pinnallisuuden vikaakin Lovrencessa on. Se kyllä ajattelee asoita todella vilkasta tahtia ja osaa juonia pitkällekin eteenpäin näkemyksiään ja suunnitelmiaan, mutta yleensä hyvin itsekeskeisesti ja lähinnä hauskaa pitäen.

Puolikuulaisuus on luonnollisestikin vahva osa Lovrencea. Se vihaa lahkolaisia ja pitää niitä mainiona ajanvietteenä. Omaa puolikuulaisuuttaan uros ei toitottele, sille riittää keltaisesta turkista hyvin paistava merkki asiasta tiedottamaan. Uros pitää sukuaan ja sen kostotavoitetta mahtavana asiana, vaikka heittää enemmän leikiksi kuin tuntee kostontarvetta suvun verisenkatkerasta menneisyydestä. Verellä mässäily on Lovrencesta oikein kivaa ja se pitää niin puolikasvoittamisesta kuin suorasta tappamisestakin. Asetta uroksella ei ole, mutta ei se niihin tottumatonkaan ole kasvettuaan kirvestä kantavan äidin helmoissa. Lovrenc ei omasta mielestään kaipaa asetta vaan pärjää hyvin ilmankin. Tuskin yllättävää, että sen suhtautuminen lahkolaisiin on varsin humoristisen pilkallinen, lahkolaiset Herransa kanssa ovat Lovrencelle lähinnä hyvä vitsi.

Naisasioissa Lovrenc on tullut isäänsä. Tunteiden leimahtaessa se kiintyy hyvinkin nopeasti ja on varsin mielellään, sekä tyytyväisenä vaikka kokonaan tossun alla. Lupautuessaan jollekin uros arvostaa uskollisuutta, mutta vapaana miehenä se mieluusti osaa pitää yllä pientä flirttiä. Ketä tahansa ei Lovrenc ole iskemässä, mutta ei se osaa kategorisoida unelmanarttuakaan vaan toimii melko lailla mielialojensa ja yhteisen sävelen tahdissa.

Kävipä kerran eräänä kauniina päivänä niin että uhkea puolikuulaisneito Vendetta sattui pelastamaan uljaan faaraokoira Uljaan Omeletin ilkeän lahkolaisjohtaja Goluben kynsistä. Sattuma johti toiseen ja pian Omeletti huomasikin olevansa täysin tossun alla. Suhde eteni nopeasti räiskyen aina pentueeseen saakka. Pentuja oli kaksi; veljekset Lovrenc ja Luciano.

Koska perhe ei ollut järin kookas, syntyi nelikon välille tiivis ja hyvä side. Kaikki olivat luonteiltaan kenties täysin erilaisia, mutta se ainakin takasi monipuolisen yhteiselon. Touhuilun ohessa veljekset kasvoivat puolikuumerkkiensä arvoisiksi - urheiksi sotureiksi tukemaan suvun yhteistä aatetta Lahkoa vastaan. Tai niin Lov ainakin itse näki itsensä.

Pentuina kaksikko pääsi myös pienessä määrin osallisiksi Lahkon ja suvun suurempaa yhteenrysähdystä. Puolikuulaiset olivat olleet pitämässä kookkaampaa yhteistapaamista, kun paikalle rynnisti iso joukko lahkolaisia. Omeletti lähti kiidättämään turvaan maalitauluiksi oitis joutuneita poikasiaan ja sota päätyi onneksi muutoinkin ainakin suuremmaksi osaksi Puolikuun etuun. Lahkon Hjéresatin puoli näet menetti johtajansa, vaikka puolikuulaisetkin kokivat menetyksiä. Lovrencelle tämä oli jo vakuuttava konkreettinen esitys Lahkon karmeudesta ja etenkin sen jälkeen uros on voinut olla vankasti sitä mieltä, että jokainen lahkolainen ansaitsee päänsä pölkylle.

Itsenäistynyt Lovrenc on ehtinyt ihastuttaa ja vihastuttaa porukkaa, mutta ei ainakaan jätä ketään kylmäksi. Vihamiehiä uros on ehtinyt lahkolaisten sijaan hankkia Dimitri-nimisestä sudesta ja Ederan johtosuvun sudesta Keefestä. Omalta osaltaan se kohtasi ensi-ihastuksensa villaturkkisen Vilkyler-neidin kanssa, mutta tunteet eivät olleetkaan aivan molemminpuolisia ja Lov tulkitsi nartun sanoja pahan kerran väärin. Rukkaset saatuaan uros lähti jälleen etsimään Isteriä Ederan alueille tunkeilemalla, mutta sai oitis turpiinsa vartiohommissa pyörineeltä susiklaanilaiselta. Keefe kuritti puolikuulaista toden teolla onnistuttuaan heittämään heittoveitsensä napakasti kiinni Lovrencen niskahermoihin.

Puolenkuun klaani

Vanhemmat: Uljas Omeletti & Vendetta
Veli: Luciano
Pikkusisarukset: Gioconda, Que Jr., Rubus Jr., Uljas II, Veronica II