Nimi: Vanesa Musta
(lahkoa; haukka
huom; lausutaan pitkällä eellä)
Ikä: -
Laji: koirasusi [tiedettävästi belgianpaimenkoira gr.&saluki]
Skp: narttu
Lauma: Befalas
Lahko: Syntyperäinen lahkolainen







Vanesa on naaraaksi suurikokoinen ja paljolti kahminut koiranpiirteitä suvustaan. Suden perimästä ei naaraassa ole vahvoja merkkejä. Lähinnä sen silmät ovat hivenen vinot ja väriltään hyvin vaaleat ruskeat, näyttäen koiran ja suden silmien risteytykseltä. Lisäksi keho on suden perintönä suhteellisen voimakas. Korkeudessa naaras päihittää äitinsäkin muutamilla senteillä, ollen n. 73cm tienoilla säkänsä kohdalta. Pääpiirteissään Vanesan kropan rakenne päätä lukuunottamatta on äidin puolelta perittyä salukisekamelskaa höystettynä suuremmalla massalla ja pehmeämmillä muodoilla. Jalat ovat pitkät ja notkeat, joilla juostaan hyvin, mutta äitinsä tahtiin ei Vanesa aivan kykenisi viipottamaan.
Kenties jo kauempaa suvusta tulevaa belgianpaimenkoiraa voidaan syyttää Vanesan pääpuolesta ja erityisesti tuuheasta kauluksesta. Vanesan pää kauloineen näyttääkin tietyssä suhteessa siltä kuin leijonan tavalla olisi yhdistetty muhkea kaulus muuten niukkaturkkiseen ruumiiseen. Myös pitkä salukinhäntä on rehevä ja parhaimmillaan kerää lattiamoppina laahaten kaiken kuran mennessään. Takkuuntuminen on aivan omaa luokkaansa sen kanssa, mutta Vanesalla kuitenkin riittää kärsivällisyys pitää häntäänsä kunnossa joten se näyttää yleensä hyvältä ja on mallikkaasti maan yläpuolella liehumassa.
Turkki on kauttaaltaan tasaista mustaa väriä. Se ei ole pehmeää silkkiä eikä sen puoleen karkeaakaan, sopivaa puoliväliä. Kaulan karvoituksessa on havaittavissa kaksikerroksisuutta, eli pohjavillaa joka saa turkin näyttämään erityisen pörheältä ja näyttävältä. Lavoista peräpäähän karvoitus vaihtuu kuitenkin hyvin niukaksi, salukimaiseksi ja laatu aavistuksen karkenee. Raajojen takaosissa karva on jälleen pidempää ja häntä tosiaan on kerännyt senkin edestä suortuvaa puoleensa.

Naaraan päässä otsapenger on hyvin vähäinen ja antaa jo valmiiksi sirosta kuonosta pitkän vaikutelman. Korvat ovat pystyt, kookkaat ja pyöreähköt. Ainoa koriste/lisä Vanesan ulkonäössä on sen hännässä. Häntään, puolivälin ja kärjen väliin, on ruskeilla paksuilla nauhoilla/hiuslenkeillä (2kpl) kiinnitettynä kuusi sulkaa. Kaksi isoa rusehtavaa raidikasta, kärjistä valkoisia, taipuvat yleensä hännän vasemmalle puolelle. Niiden tyvistä lähtee kaksi pienempää vaaleaa rusehtavakärkistä sulkaa. Hännän toiselle puolelle enemmän taipuu keskikokoisiksi laskettavat kaksi vaaleaa sulkaa.


Leijonaa mä metsästän, tahdon saada suuren.

Jotakin karvaista,
jotakin lämmintä, jotakin elävää,
se liikkuu, se on eläin,
se on LEIJONA!
Äkkiä pakoon!


Vanesa on ulkonäöllisesti vanhempiensa selkeä sekoitus. Ei kenties silmiltään, mutta muutoin se on helposti yhdistettävissä Koethin ja Ileyan ulkonäköihin. Sen käytös on myös monessa suhteessa vanhempiensa hiomaa, mutta mukaan on sekoittanut hyvin vahva oma persoona.
Narttu osaa käytöstavat, mutta ei pidä niitä ehdottomana lakinaan. Se on luonteeltaan hyvin energinen ja nopea liikkeissään. Eloisuus takaa yleensä nopean tutustumisen, mutta kaikki eivät välttämättä arvosta naaraan tuota puolta.
Vanesa ei paljoa mittaile tulevaisuuttaan tai juonittele, mutta onnekseen se on nokkela ja osaa hoitaa tilanteet yleensä hallitusti. Puheitaankaan se ei omalta osaltaan lähde karmeisiin suuntiin vetämään, vaikka toisten mukana saattaa yltyä ties millaisiin keskusteluihin. Uteliaisuus on myös yksi Vanesan huomattavista pääpiirteistä ja harvemmin se arkailee kysyä toisilta mitä haluaa.

Naaras kenties luulee monestikin liikoja itsestään, vanhempiensa ja Lahkon vuoksi. Laumassaan Befalasissa se on melko epävarmassa asemassa, sillä haluaa esittää Roccion silmissä vakuuttavaa befalaslaista. Se merkitsee sukulaissuhteiden piilottelua siellä ja kristinuskoisten seurassa nätisti olemista. Vilpittömän vannoutunut ei nuori koirasusi toki Befalasille ole, mutta melkoinen laumasielu on kuitenkin Vanesan sisällä. (Huom: Liittyy vasta jonkin aikaa itsenäistymisensä jälkeen)
Lauman edessä onkin varmaan ainoat tilanteet, joissa Vanesa voisi valehdella. Naaraaseen on pinttynyt vanhemmistaan poiketen halu olla rehellinen ja se mieluummin vaikenee ja kaartelee jotain epämääräistä tai vaihtaa puheenaihetta kuin valehtelee. Mieluiten sanoo asian suoraan, vaikka joutuisikin pinteeseen sen vuoksi. Erityisen kiltiksi se ei Vanesaa tee. Narttu ei jää esittämään ystävää ja puhumaan hunajaisia jos ei se oikeasti pidä toisesta. Hivenen rasistisuuttakin sen käytöksessä voi havaita, narttu halveksuu Lahkoon kuulumattomuutta ja pikkukoiria ja muuten vain sen mielestä todella omituisia koiraeläimiä. Se siltikin on huomattavasti äitiään Ileyaa avoinmielisempi ja hyvillä perusteilla vakuutettavissa puolelleen. Lahkosta vallitsevaa mielipidettään vain on Vanesan vaikea lähteä muuttamaan.

Vanesa on huolella kasvatettu palvelemaan Herraa ja sitä se tekeekin hyvillä mielin. Se on jo muutoinkin toiminnanhaluinen ja yllätyksiä rakastava persoona, joten Lahkon esille ottaminen hivenen epäsuotuisissakin olosuhteissa ei tee vaikeaa. Mikään kaikista innokkain käännyttäjä Vanesa ei kuitenkaan ole. Se voi pitää vakuuttavan, ja vilpittömän rehellisen, mainospuheensa ja jättää asian siltä erää siihen. Narttu ei usko sillä pahasti hallaa Herralleen tekevän jos antaa vähän ajatteluaikaa myönteisesti asiaan suhtautuneelle tuttavuudelle. Myöskään pakottaminen ei sille vaikeuksia tuota, mutta ensiksi Vanesa mielellään mittailee mahdollisuudet voittaa vastus. Se ei ole kokenut mielinmäärin tositilanteita taisteluissa, vaikka taistelukoulutusta onkin saanut. Taistelijana on narttu ihan huomioitavan arvoinen. Sen terävä äly on tappelun kaltaisessa tilanteessa suorastaan parhaimmillaan ja Vanesa osaa huomioida omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Raavaiden ja yhtä lailla taistelukykyisten urosten voittaminen voi kenties tehdä vaikeaa nartun oman sukupuolen puolesta, mutta tuollaiset vastustajat kuuluvatkin siihen kategoriaan, jonka kanssa konfliktitilanteet Vanesa pyrkii ratkomaan sanojen tasalla ja ennemmin lähtee ylväästi pois kuin koettelee onneaan.

Hivenen turhamainen lahkolaisnuorukainen on ulkonäkönsä suhteen joten mieluummin se toki välttää veriset kamppailut. Arvet kenties voivat kertoa hienoista tappeluista, mutta Vanesaa ei silti sytytä ajatus kerätä sellaisia itselleen. Se kuluttaa mieluusti aikaansa selvitellen häntäänsä ja peseytyy tarpeen tullen vaikka pidemmän matkan päästä lammelle lähtien. Vanesa arvostaa ulkoista kauneutta, mutta mikään hienostoneiti se ei luonteensa puolesta silti ole. Lähinnä itsestään huolehtiva ja tervejärkinen kaveri. Kärjistettyjen sukupuoliroolien vetäminen ei narttua huvita eikä siitä taida olla erityistä uroksillaleikittelijää olla tulossa. Leikkiin se osaa kyllä vastata omalla tavallaan.
Huhuissa liikkuvista lahkolaisstereotypioista Vanesa lienee poikkeaa iloisella, avoimella ja humoristisella luonteellaan. Se osaa leikkiä ja pitää hauskaa ja elää yleensä pieni pilke silmäkulmassaan, vaikka myös ärtyy nopeasti. Pitkävihainen Vanesa osaa olla, sillä on mittava muisti, mutta vakuuttavalla mielistelyllä se on lepytettävissä. Sen verran kunnianhimoa ja lesomieltä nartussa on, ettei se tykkää muille nöyristellä ilman hyvää syytä ja haluaa kahmia puolestaan itselleen kunnioitusta.


Musta-nimi vihjaa Vanesan juurien pohjaavan Misery Mustaan. Se onkin Lahkon saarelle tuoneen uroksen pojantyttö, Lahkon henki vahvasti virraten veressään.
Koeth Mustan ja Ileya Kermaharjan tarina ei paljoa sanoja vaadi, kaksikko tuntui alusta asti viihtyvän mainiosti toistensa seurassa. Kumpaisenkin ollessa jo aikaa sitten nuoruusvuotensa taakse heittäneitä oli perheen perustaminen heille varsin luontevaa ja pennuille taattu hyvät olosuhteet varttua ja menestyä tulevassa elämässäänkin.

Pentuja tähän esikoiskatraaseen syntyi kolme ja heidät nimettiin isänsä lailla lahkonkielisillä lintujen nimillä. Tämän mustan nartun kohdalle lankesi Haukka, lieneekö osasyynä terävinä tapittavat, erittäin vaaleat silmät.
Pentueen ollessa suhteellisen pieni oli jokaisella mahdollisuus saada vanhempiensa huomiota osakseen haluamansa määrä ja Vanesakin oli varsin mielissään saadessaan nauttia ainoan naaraan asemasta, vaikka toisaalta ei koirasta sitten kasvanutkaan äitinsä epäilemättä toivomaa hienostoprinsessaa. Vanesa tajusi kasvamisensa myötä yhä enemmän äitinsä salamyhkäisiä toiveita tyttärensä suhteen ja sen vuoksi opetteli koira vetämään vanhempiensa, äitinsä etenkin, edessä sitä hienostodiivan roolia, mikä näytti eniten Ileyan mieltä hivelevän. Pienestä roolileikittelystä huolimatta suhde vanhempiin on aidon lämmin ja rakastava.



Vanhemmat: Koeth Musta & Ileya Kermaharja
Veljet: Darjeth, Mesjer







Muilta:



??? - perhe ?.?.-->


Vanesa syntyi saarelle ?.?.2010
Pelipaikka: Andriaana
Tekstit, hahmo, ulkoasu, kuvat©Tucci
katsuska[at]hotmail.com
Fanartit©Piirtäjänsä

etusivu |roinat | Andriaana