Nimi: Yadaneth (kutsuen; Yada)
Ikä: 3
Laji: koira
Skp: narttu
Lauma: Afuel
Lahko: ei kuulu






Keskikokoinen, lähes pieni koira. Rakenteeltaan hyvin siro. Turkki on valkoinen ja pitkä ja häntä yhtä lailla todella tuuhea ja pitkä. Silmät ovat tummansiniset ja värimaailmaa myötäilemään on nartulle kasautunut jos jonkinmoista korua. Huomattavimpana on vaaleansiniset, läpikuultavat siivet selässä. Niiden kärjet ovat tummanharmaita. Siivet lähtevät harmahtavaksi siniseksi ajan myötä venähtäneestä kankaisesta vyöstä. Vyössä kulkee toisensa lomittavat helminauhat. Kaulassa on vielä kolmas helmikoru, ja sen lisäksi löytyy myös tummansininen kiviriipus mustassa nauhassaan. Korvissa on molemmissa hopeinen rengas. Etujaloissa on somat kivikoristeiset hopeiset renkaat.


Yadaneth keskittyi huolella metsän kuiskintaan ja ilme alkoi hiljalleen näyttää siltä kuin se todella olisikin ymmärtänyt ympäristön ääniä ja mitä metsä halusi sille kertoa. Hauskoja asioita rouva Lehtimetsä tänään kertoikin. Koruntäyteinen koira raotti huuliaan ja vastaili pehmeällä suhinalla tuulelle. Hihih, puut olivat puheliaita ja tänään jopa vitsailivat. Hyvällä tuulella. Niin oli narttukin. Murheet siitä, oliko rakastaminen oikein, tuntuivat haihtuvan sen saman tien ja hymy venyi venymistään.


Yadaneth on varsin luonnonläheinen ja vilpitön persoona. Se haluaisi olla kaikkien ystävä eikä takuulla kenellekään pahaa halua. Naaras on hyvä ja luotettava kuuntelija ja sanailee itsekin varsin nätisti, vaikka toisilta tuon jopa mielikuvitukselliset höpinät menevät täysin ohi. Koiraeläinten lisäksi Yada puheleekin mille vain, puille, kasveille, kiville, oksille, metsälle yleensä. Ne antavatkin yleensä Yadanethille sellaisia vastauksia, että hymyillen se tepastelee sitten koko loppupäivän. Saadessaan tehdä jotain toisten eteen on narttu aina ikionnellinen. Erityinen saalistaja se ei helisevien helmien ja hentojen koipiensa kanssa ole, mutta tulee oivasti toimeen. Lihan lisäksi kuuluu Yadan ruokavalioon vahvasti erilaiset kasvit ja hyönteiset ja toukat, joita sen on nähty kerran jos toisenkin muillekin tarjoilevan. Naaras tuntee Andriaanan kasvien vaikutukset ja myrkyllisyydet loistavasti, vaikkakin eräs 'kännikukka' on nartulle yllätyksenä vastaan tullut. Senkin vaikutukset kuitenkin on koettu ja hyväksikäytetty. Kukkaishumalassa ei Yadanethista liiemmin mitään pahaa ole, mutta alkoholijuomia se ei kykene ymmärtämään ja niistä haluaa pysytellä erossa.

Kaiken syötävän ohella koiralla pelaa myös ensiapuhoito. Yleensä sillä on aina oma sidekorinsa jossain päin lähistöä kätkettynä, kun se liikuskelee, tai sitten se säilyttää sitä Afuelin luolikoissa. Kaikin puolin näppärä tassuistaan ja hampailtaan siis. Paljoa monipuolisempi ei koiran elämä kuitenkaan ole. Se ei ikimaailmassa voisi kuvitella satuttavansa ketään, tuskin edes kunnolla puolustaisi itseään jonkun kiinni käydessä. Naaras on todella sinisilmäinen, se nielee kaiken mitä sille kerrotaan. Se todella uskoo kaikkiin yliluonnollisuuksiin mistä kuulee. Tästä voidaankin tulla lahkolaisiin suhtautumiseen. Lahkolaisiin suhtautuu Yadaneth yhtä lailla neutraalisti. Se tietää varmuudella Herran olevan olemassa ja on itse jopa seurustellut jonkin aikaa lahkolaisuroksen kanssa. Naaras ei ajattele lahkolaisia erityisen huonossa valossa, vaikka pitääkin ylemmälle voimalle elävien olentojen uhraamista turhamaisena. Eipä Yada kyllä sitäkään vastaan saarnaamaan ala, jos Herra todella tarvitsee veriuhrejaan niin Yadaneth ei halua tiellä olla. Kuolemalla ja elämällä ei nartun mielestä muutenkaan ole niin kummoista väliä. Se pikemminkin suhtautuu hartaan riemuitsevasti kuolemiseen, silloin sielu pääsee matkaamaan jonnekin, mikä ei Yadanethista voi olla mitään nykyistä pahempaa. Ikuiseen onneen ehkäpä. Monet kerrat on neiti luritellut loruja kuolleiden matkaan saattamiseksi ja yhäkin se sitä tekee pysähtyessään kuolevan äärelle. Sillä itsellään on ylempänä tahona Äiti Keiju, jonka luomus ja lapsi naaras ajattelee olevansa. Keijumaailmoissaan Yadaneth on elänyt koko ikänsä eikä siitä sen päätä saa enää käännettyä. Naaras vankasti sanoo olevansa lähetetty tähän maailmaan ja Andriaanan saarelle toimittamaan Äiti Keijun käskyjä.

Rakkauskin on osa Yadanethia, toki. Se on löytänyt puolisokseen Afuelin sodan kautta Piklon. Varsin sisäpiirissä se pyörii muutoinkin Afuelissa nyt ja on ainakin todistanut laumalle parantamistaitonsa.

Keiju? Yadanethin omaa pääntuotetta, näin ainakin uskotaan. Narttu itse kuitenkin väittää vakaasti olevansa maailmaa parantamassa oleva keijukainen, jonka tehtävä on auttaa koiria ja ihmisvapaata luontoa. Se saattaa laulaa vieraskielisiä, kauniinkuuloisia luritelmia, joilla itse uskoo olevan syvempikin vaikutus maailman menoon. Muutoinkin naaras höpisee täysin omaa kieltään tarvittaessa, keijukieleksi kutsumaansa. Eipä sille ketään keijukielisiä puhetovereita maailmasta löydy, mutta sillä kielellä naaras livertelee kasveille ja muille eläimille.
Siivillään ei toki Yadanethkaan ajattele huvin vuoksi voivansa liihotella, mutta se kuitenkin vankasti tietää pääsevänsä taivaalla tarpeen tullen. Niin se muistelee Andriaanaankin tulleensa, uskokoon kuka haluaa. Korujaan taas Yada on kautta aikain pitänyt tietynlaisina merkkeinä, arvon ja tehtävän kertojina. Se, mitä tapahtuisi jonkun korun tai siipien rikkoutuessa, jääkin ainakin toistaiseksi varjoon.


Yadaneth ei koskaan puhu todellisesta menneisyydestään toisille, eikä itse asiassa enää itsekään muista oikeaa historiaansa. Pentu on kehitellyt oman versionsa alkuajoistaan. Sen oman sepityksen mukaan se on keijujen lähettämä pelastaja koiraeläinten maailmaan. Tosin kaikki sen keijumenneisyysselostuksetkin hyvin usein tapaavat erota toisistaan sillä Yadaneth ei liiemmin välitä tarinoittensa uskottavuudesta tai muustakaan, kunhan vain innoissaan hihkuu jotain sinnepäin. Ennen Andriaanaan rantautumista se eleli suunnilleen puoli vuotta Gekkô-nimisellä saarella uskoen tuon olevan paikka jonne se oli tarkoitettu Pelastajaksi. Se kuitenkin pettyi huomatessaan ettei sitä otettu tosissaan eikä parannettavia löytynyt mistään, kaikki olivat onnellisia tai ilkeitä. Naaras kuvitteli saaneensa viestin keijujohtajalta matkata merelle ja uudelle saarelle. Yadaneth tökkäsi silloin mukanaan kantelemansa 'taikasauvan' rantahietikkoon ja lähti lautahäkkyrällä aalloille keikkumaan. Ihmeen kaupalla se selvisikin Andriaanan rannikolle. Tällä saarella se päätti jatkaa työtään, tai kaiketi vasta tosissaan aloittaa sen.
Saarella sen ensimmäinen tuttavuus oli Mitleid, jolle narttu lupasi etsiä kristinuskoisia tovereita Andriaanasta. Myöhemmin Yadaneth tapasi Babylonin ja pientä ihastumisen kipinää oli parin välillä. Ensimmäinen lahkolainen, johon se tutustui, oli Ister, joka nauraa räkätti keijukaiselle. Vaan eipä kulunut kauaakaan kun keiju löysi Isterin ja Melanyn kallioiden juurelta liikkumiskyvyttöminä ja pääsi parannustoimiinsa. Sitten se oli jo omalta osaltaan varsin läheinen tuon pullukan kanssa ja tulee varsin hyvin toimeen, vaikka erimielisyydet pompauttelevat näiden kaverisuhdetta suuntaan jos toiseen.
Ladosta löysi Yadaneth Babylonin kanssa uroksen veljen Utahyn, silmät revittyinä ja jalka haavoitettuna. Yada jättäytyi auttamaan susiurosta tuon alun vastaanhankaamisesta huolimatta ja totutteli sutta sokeana elämiseen ja löytämään monipuolista ruokaa ilman näkökykyään. Utahynkin kanssa varsin läheinen keijukaisesta tuli ja rakastuivat vielä nuo. Näiden kahden suhdetta ei edes hirveän kauaa kestänyt, kun Utahy jo lähti Afuelin sotaan mukaan. Sidetarpeiden kanssa Yadaneth seurasi miehensä menoa ja sai lopulta löytää Babylonin juuri lähtemässä veljensä kuolleen ruumiin luota. Yadaneth hyvästeli puolisonsa ja suuntasi katseensa jälleen tulevaisuuteen, siirtyen hoitokorinsa kanssa afuelilaisten avuksi. Piklon parantamiseen neiti syventyi ja kuten Utahynkin kanssa, jälleen sen onnistui kovin läheisiin väleihin hoidettavan kanssa päästä. Kaksikon suhde menestyi hyvin ja afuelilaiskaksikko oli nopeasti kiintynyt toisiinsa. Yadanethilla tosin riitti menoa yhä moneen suuntaan ja kiireidensä keskellä se alkoi hiljalleen tajuta jotain outoa tapahtuvan sen omassakin kehossa. Hennon koiran ruumis ei enää kestänytkään sitä lääkerohtojen ja huumaavienkin kasvien ja sienten käyttöä ja Yadaneth alkoi kärsiä fyysisistä tuskista. Tällä kertaa tuli Piklon aika vastavuoroisesti hoitaa keijukaista.
Siipiselkäiselle nartulle puolestaan tuotti suuria vaikeuksia henkisellä tasolla se, miten se saattoi ylipäätään kärsiä mistään fyysisestä tuskasta. Ne eivät kuuluneet Yadanethin eheään keijumaailman käsitykseen ja koira tunsi menettäneensä myös yhteytensä Äiti Keijuun.


Puoliso: Piklo






Muilta:








Myrsky keiju - Error 8.11.2009-20.3.2010
Tietoa voi kierrättää - Sukeltaja 13.6.(~7.11.)2009)
Viina on viisasten juoma - Eclipse 1.1.2009-->
Höyheniä aivojen täydeltä - Othello 8.8.-22.11.2008
Turistikierros (K18) - Piklo, Hidalgo 29.5.-5.8.2008
Elämää, ei sen enempää - Piklo, Hidalgo 15.4.-29.5.2008
Silakkapihvejä rakkaudella - Piklo [Ister,Ileya] 21.12.2007 - 14.4.2008
Voiton varjopuoli - Lucifer, Fealicy, Piklo 18.11.-18.12.2007
YP Lumessakahlaajat 15.9.-18.11.2007
Kuinka kurjaa - Mito 17.9.2007 - 21.3.2008
Isomahamies (K18) - Ister, Yelenha 2.9.-9.9.2007
Ruohikossa seikkailijat - Anthony 25.7.-24.8.2007
YP Joukkoja kokoon 2.-3.7.2007
Kaunis suo, märkä suo - Carmen 5.5.-6.7.2007
Täältä tullaan - Utahy, Rakuen, Jillian 30.3.-22.4.2007
Veri valuu maahan - Utahy, Babylon 4.2.-28.3.2007
Vaiennut hiljaisuus - Melany, Ister 5.12.2006 - 8.1.2007
Ihrakeiju - Ister 12.11.-3.12.2006
Keiju ja Ovenripa - Babylon 24.10.-11.11.2006
Erilaiset - Babylon 29.9. -23.10.2006
YP Killutinjengi 30.9.- 1.10.2006
What a dream... - Acley, Shiba 2.8.-22.9.2006
Voihan pallosalama! - Fereqhi 17.6.-19.7.2006
Siipien kahinaa - Mitleid 22.5.-17.6.2006



Andriaanassa Yadaneth on tavattu 20.5.2006 alkaen.
Aiemmin elämää Gekkô-roolipelissä.
Pelipaikka: Andriaana
Tekstit, hahmo, ulkoasu, kuvat©Tucci
katsuska[at]hotmail.com
Fanartit©Piirtäjänsä

etusivu |roinat | Andriaana